Valmistaudun suoritukseen ja ymmärrän panoksen suuruuden. Tämän suorituksen hinta voi olla plusmiinus kaksi euroa. Panoksena perinteinen kahvikuppi. Teen rutiinit kuten ennen ja lisäksi vielä varmistelen asioita. Teen rutiinit huolellisemmin kuin normaalisti. Tämä lyönti on tärkeä. Pelissä on kahvikupin lisäksi kunnia.
Suoritus on valmis alkamaan ja luottavainen. Varmistelen osumaa työntämällä käsiä normaalia suoremmaksi. Juuri ennen liikkeelle lähtöä päätän vielä että huomioin oman motorisen rytmini, hidas – nopea. Tämä on tärkeä hyvälle lyönnille. Katse kohteeseen, lapa naputtaa kaksi kertaa ruohoa ja liikkeelle.
Osuma maahan ennen palloa ja pallo ilmaan. Tiedän pallon lähtiessä lavasta että jää lyhyeksi. Sadan metrin matkalla 10 metriä on aivan liikaa. Tiedän ottaneeni turpaan. Harmittaa ja en ymmärrä mikä meni vikaan. Kaikki oli valmista hyvälle suoritukselle.
Focuksen kohde
Paljon on juttuja ja tarinoita siitä mitä voi suorituksen aikana miettiä ja mihin ajatuksen focusoi. Miten monta ajatusta voi olla suorituksen aikana? Tähän ei ole yhtä ja ainoaa oikeata vastausta mutta jokaisella yksilöllä se on oma. Valtaosalla focus on “väärissä” asioissa pelatessa ja mietimme asioita joihin emme kykene vaikuttamaan tietoisesti.
Puretaan esimerkin kautta ja omakohtaisesta kokemuksesta. Tiedän varsin hyvin minkälainen ajatusmaailma itselläni pitäisi olla jotta pääsen hyviin suorituksiin käsiksi. Ajatusmaailman saavuttaminen vaatii työtä ja jatkuvaa harjoittelua.
Olimme perheen kanssa keilaamassa pitkästä aikaa. Rento lauantain ilta ja yksi janojuoma. Henkilökohtaisesti olen ollut keilahallissa karkeasti arvioituna parisenkymmentä kertaa. Pistelaskusta, tekniikasta tai välineistä ei ole sen suurempaa tietoa eikä kokemusta. Keilailua olen katsonyt YLE:n kanavilta monesti kun Talissa pelataan isoa kilpailua.
Pallon valinnan ainoana kriteerinä oli se että sormet mahtuvat reikiin. Palloa valitessa keilahallin seinille heijastetaan keilailun World Seriesin kilpailua. Pallot tottelevat käsittämättömällä tavalla ammattilaista ja kaartavat kauniisti kohti taskua (Kyllä, termit hallussa). Kaatoja toisensa perään. Siinä oiva malli ja pitäähän vaimolle esitellä taitoja.
Käyn mielessäni läpi kehollisia asioita ennen suoritusta. Nyt en ole harjoittelemassa vaan tekemässä pisteitä. Onhan kysymyksessä vanhukset vastaan lapset matsi. Näen suorituksen mielessäni, miten käteni heilahtaa ja ranne lähettää pallon matkaan. Ei muuta kuin palloa kohtia keiloja. Keiloja kaatuu, harvakseltaan. Kahteen ensimmäiseen sarjaan mahtuu yksi kaato. Hankalaa. Sitä enemmänkin mahtui ajatuksia miten minun pitäisi keilapallo lähettää. Vaihdan paikkaa, vähemmän rannette, enemmän rannetta, alemmasta asennosta ylempään asentoon ja paljon muuta.
Kahden sarjan jälkeen olen hämmentynyt. Ei tämä nyt näin vaikeaa voi olla. Hauskaakin pitäisi olla. Toki oli…
Ennen kolmatta sarjaa tajuan oman hölmöyteni, nauran. Valmennan ja puhun tästä asiasta mutta itse sorruin siihen pahimpaan. Ei tämän näin pitäisi olla. En ole hetkeäkään miettinyt kohdetta jonka haluan saavuttaa. Taidot eivät yksinkertaisesti riitä heittämään palloa kierteellä. Omat lajitaidot riittävät lähettämään pallon suoraan kohti ensimmäistä keilaa ja jos se jommalta kummalta puolelta menisi nätisti niin kaato on mahdollinen.
Kolmas sarja starttaa. Nyt skarpataan. Ainoa ajatus jonka sallin itselleni on että tuohon ensimmäiseen keilaan haluan osua. Focus ei siirry missään kohtaa kehollisiin asioihin. Haluan kaataa keiloja. Pieni vauhti ja palloa radalle. En edes tiedä miten pallon lähetin matkaan. Kaato.
Seuraava heitto jättää muutaman keilan pystyyn ja paikko jää hieman vajaaksi. Olin kuitenkin jäljillä. Seuraavat: Kaato, Kaato, Paikko 1 jää, Kaato. Aika alkaa loppua ja annan ajattelulle vallan. Hymyilen. Annoin käskyn päätietokoneelle siitä että haluan kaataa keiloja, enkä siitä että miten keilapallo pitää heittää radalle.
Matkalla kotiin keskustelimme aiheesta koko perheen kesken. Kyselin heidän ajatuksen juoksusta itse suorituksen aikana. Vanhempi tytär pääsi myös asiaan kiinni. Palasin vielä focuskeskusteluun kun kävimme haukkaamassa iltapalaa ja mutta ymmärsin että nyt oli aika syödä. Päätin kuitenkin siitä että asia pitäisi vielä seuraavana päivänä testata oman lajin puitteissa. Pystynkö kaivamaan pelatessa saman focuksen esiin ja samoilla metodeilla?
Seuraavana päivänä Virkistyshotellin Golf Loungessa odottelin päivän päättymistä. Minulla olisi viimeisen vuoron jälkeen 40 minuuttia aikaa pelata viikkokilpailun kenttä 18 reikää ennen mummula vierailua. Pieni alkulämpö ennen pelaamista ja baanalle. Varmistelin ennen suorituksia että focus oli selkeä ja kohteessa. Kohteessa, johon halusin pallon lähettää. Mikäli focus katosi, nousin pallolta ja aloitin rutiinit uudelleen. Pallon takana aina tarkka suunnitelma lyönnistä. Pallolle siirryttyä focus ainoastaa kohteessa. Ajatuksella: Tämä pallo -> viimeinen vilkaisu -> tuohon kohteeseen.
Lyönnin laatu oli koko kierroksen ajan minun kaltaiselle pelaajalla erinomainen. Tämä tuotti myös pientä hankaluutta mittojen suhteen. Pallo karkaili alkureiillä hieman pitkäksi. Pelaaminen oli nautinnollista. Pienet epäonnistumiset unohdettiin per heti.
Väylä numero 17, par 3, 135 metriä alamäkeen. Bunkkeri edessä ja greeni kapeahko. Tuuli oli sopiva pienelle fadelle. Mailavalintana rauta 8 ja 3/4 lyönti vähän normaalia matalampana. Se oli suunnitelma johon sitouduin. Astuin pallolle ja annoin mennä, kohteeseen. Nätti kaarii ja pallo parin pompun kautta kuppiin. Hymyilytti. Nautin tilanteesta, joka oli tietyllä tapaa aika absurdi. Tätä olin lähtenyt testaamaan ja hakemaan. En välttämättä Hole in Onea mutta hyviä lyöntejä oikealla focuksella.
Yksi väylä vielä jäljellä. Ajatukset vaelsivat ja mietein samalla miten focus uudelleen kalibroidaan. Ei ongelmaa. Avaus keskelle ja lähestyminen metrin lyhyeksi greenistä. Pelasin omalla mittarillani erittäin hyvän kierroksen jos mitataan lyönnin laatua, osumapuhtautta. Tuloksellisesti olisi ollut vielä ehkä otettavaa mutta en jäänyt siihen kiinni.
Pohdi omaa ajattelumaailmaasi kun pelaat golfia ja valmistaudut suoritukseen. Voisiko siinä olla mahdollisuus parantaa itse suoritusta? Isommat pohdiskelut voi käydä rangella ja harjoittelutilanteissa.
Pelatessa haluamme pallon mahdollisimman vähillä lyönneille kohteeseen ja monesti itse suoritus ei ole se ongelma vaan mitä ajattelemme ennen suoritusta.
Suorituksen alkaessa sekä liikkeen aikana.